Otto Johan Albin Brandt perusti vuonna 1905 Helsinkiin pienen urheiluliikkeen, jonka hän nimesi Aktiebolaget Otto Brandt Osakeyhtiöksi. Runsaan sadan vuoden ja neljän omistajasukupolven aikana tuosta pikkuliikkeestä on kasvanut menestyksekäs konserni, joka on pysynyt perheyrityksenä ja tunnetaan edelleen nimellä Otto Brandt. Tämä itsenäinen yhtiö on kasvanut ja kansainvälistynyt itsenäisen Suomen mukana. Se on Suomen tapaan selvinnyt sodista, öljykriiseistä, taloudellisista taantumista, ja on nähnyt kaikkien 11 presidentin johtavan maatamme.
Otto Brandt on tänään alansa johtava konserni, joka tuo maahan mm. moottoripyöriä, mönkijöitä, moottorikelkkoja, perämoottoreita, meridieselmoottoreita, pienkoneita ja mopoautoja. Konserniin kuuluu myös venetehtaita, venealan vähittäismyyntiliike sekä valtakunnallinen moottoripyörien vähittäismyyntiketju. Otto Brandt -konserni edustaa yhteensä 15 tuotemerkkiä, joihin kuuluvat mm. Honda, Segway, Niu, Ligier, Torqeedo, Silver, Terhi, ja TG-veneet.
Aktiebolaget Otto Brandt Osakeyhtiön perustaja Otto Johan Albin Brandt syntyi 5. helmikuuta 1860. Hänen vanhempansa, isä Otto Leonard Brandt ja äiti Johanna Christina (os. Hollming) olivat kotoisin Loviisasta. Otto Johan avioitui vuonna 1889 pietarilaisen Anna Åkermanin kanssa ja he saivat neljä lasta.
Otto Johan Brandtin perhekuva. Vasemmalla tytär Anni (myöh. Warén), johtaja Brandt, vaimo Anna (os. Åkerman), Otto Wilhelm, Greta ja Dolores (myöh. Saarelainen ja Silfverhjelm)
Vanhimmasta lapsesta, Otto Wilhelmistä, jota kutsuttiin myös nimillä Otto jr. ja Odo, tuli maailmankuulu moottoriurheilija. Hän saattoi Tyra Mattsonin avioliittoon joulukuussa 1920 ja seuraavana vuonna 5. lokakuuta syntyi heidän ensimmäisen lapsensa Tor Otto. Perheeseen syntyi myöhemmin kaksi tytärtä, Doris Britt-Marie (1924) ja Else-Maj Anna-Kristina (1931). Vuonna 1935 Otto jr:stä tuli yrityksen jatkaja toisessa sukupolvessa.
Otto Brandt jr. perheineen Helsingin Kaivopuistossa 1920-luvulla. Kyydissä vaimo Tyra sekä lapset Brita (myöh. Björklund) ja Tor.
Tor Brandt vei Ulla Reimsin vihille jatkosodan aikana 12. helmikuuta 1944. Perheestä tuli kolmilapsinen – pojat Stefan ja Tom sekä tytär Tua. Otto jr:n jäädessä eläkkeelle vuonna 1971 Tor aloitti O.Y. Otto Brandt A.B:n toimitusjohtajana ollen jo kolmannen sukupolven edustaja yrityksen johdossa. Tor Brandt johti yhtiötä vuoteen 1984, jolloin hän vetäytyi eläkkeelle ja hänen vanhin poikansa Stefan Otto nimitettiin yrityksen toimitusjohtajaksi.
Tor Brandt työhuoneessaan Pulttitiellä 1983.
Seuraavana vuonna Tor luovutti yhtiön pojilleen Stefanille ja Tomille, ja näin Brandt-perheen neljäs omistajasukupolvi johti konserniksi pari vuotta aikaisemmin laajentunutta yhtiötä. Kulutustavararyhmästä vastasi Stefan ja teollisuusryhmän vetäjäksi sekä hallituksen puheenjohtajaksi tuli Tom vuonna 1986.
Brandt Group Ltd toimitusjohtaja Tom Brandt ja Oy Brandt Ab:n toimitusjohtaja Stefan Brandt vuonna 1990. Taustalla Tor-isän muotokuva.
Viidennen sukupolven varsinainen esiinmarssi alkoi syyskuussa vuonna 2010, kun jo pitkään eri tehtävissä opiskelunsa ohella yhtiössä työskennellyt Stefan Brandtin vanhin tytär Stefanie aloitti vakinaisen työskentelyn Otto Brandt -konsernissa mainososaston eli SP-osaston päällikkönä.
Stefan Brandt perheineen, vas. Stefanie, Carina, Jessica ja Stefan sekä koirat Brandy ja Chili. Stefanin vanhin poika puuttuu kuvasta.
Otto Johan Albin Brandt perusti Aktiebolaget Otto Brandt Osakeyhtiön. Myyntiohjelmassa oli mm. urheiluvälineitä ja Cleveland-polkupyöriä sekä konttorikoneita. Pääkonttori sijaitsi Helsingissä Unioninkatu 30:ssä, ja sivuliike Turussa osoitteesta Linnankatu 6.
Otto Brandt -yhtiön valikoimasta löytyi paljon erilaisia urheilullisia tuotteita kuten potkukelkkoja, polkupyöriä, suksia sekä voimistelu- ja miekkailutarvikkeita. Tämän lisäksi grammofoneille ja äänilevyille oli pyhitetty kokonainen osasto. Alkuajoista lähtien Otto Brandt on tuonut maahan ja myynyt motorisoituja ajoneuvoja, ensimmäisenä tulivat moottoripolkupyörät ja moottoripyörät sekä ”automobiilit”.
Ensimmäisiin moottoriajoneuvoedustuksiin kuuluivat Oritent-automobiilit ja -moottoripyörät sekä Wanderer-moottoripyörät. Otto Brandt oli Suomen ensimmäisiä, ellei peräti ensimmäinen yritys, joka mainosti myyvänsä autoja. Vuonna 1906 Otto Brandt mainosti jo useita eri automerkkejä kuten Waltham, Orient, Pope-Tribune, Minerva, Maurer, Ford ja Horch.
Moottoripyörien ostajat olivat innokkaita ja rohkeita ihmisiä, joilta vaadittiin muutakin kuin rahaa. Heidän piti ymmärtää laittieden tekniikkaa ja niiden toiminnasta se, miten bensiiniä syötetään sylinteriin ja miten sytytyskipinä syntyy. Pyörää käynistettäessä piti hallita sytytysennakon muuttaminen, antaa moottorille reilu lisäannos polttoainetta ja potkaista käynnistyskammesta päättäväisin ottein. Moottorin alkupaukkeen ja sätkimisen jälkeen käynti taasaantui pikkuhiljaa moottorin lämmetessä – ja itse ajaminen oli myös oma taitolajinsa. Sitten, kun pyörän tekniikka kuitenkin petti, piti itse osata myös korjata pyörää, tuntea sen sielunelämä.
Polkupyörät, potkukelkat ja monet urheiluvälineet näyttelivät ratkaisevaa osaa yhtiön aloittaessa toimintaansa.
20 markan seteli vuodelta 1862
Rudge-moottoripyörien ja Archimedes-perämoottorien maahantuonti aloitetiin Otto Brandtilla.
Yhtiö keskittyi yhä enemmän Cleveland- ja Reliable-polkupyörien tukkumyyntiin. Tästä syystä Continental-kirjoituskoneiden ja Wanderer-mottoripyörien yksinmyyntioikeus siirtyi toiselle yritykselle vuonna 1909. Tiiviin etsiskelyn jälkeen Otto Brandtille löytyi viimein kaksi laadukasta ja toimivaa moottoripyörämerkkiedustusta vuonna 1913, Rudge ja Humber. Samana vuonna yhtiö aloitti Archimedes-perämoottorien maahantuonnin.
Suomeen julistettiin sotatila vuonna 1914. Sodan syttyessä tuonti tyrehtyi, minkä seurauksena esimerkiksi polttoaineesta oli pulaa. Otto Brandtin liikkeessä oli tähän aikaan hyvinkin hiljaista ihmisten säästäessä pahan päivän varalle, kaupaksi kävivät lähinnä varaosat. Vuonna 1917 Suomesta tuli itsenäinen valtio.
Kuvassa Otto Brandt jr. joka oli 1910-luvun parhaimpia polkupyöräkilpailijoita voittaen neljä Suomen mestaruutta 1915-1916.
Otto Wilhelm Brandt oli jo nuorena hyvin urheillullinen. 21-vuotiaana vuonna 1914 hän voitti mm. neljän tunnin aikana seitsemän palkintoa Åggelby idrottsklubbin järjestämässä kilpaurheilutapahtumassa. Ensin hän voitti kolme lähtöä polkupyöräkisoissa, jonka jälkeen hänen viestijoukkueensa voitti juoksukilpailussa ja näytti vielä ylivoimaisuutensa viemällä kolme ensimmäistä sijaa moottoripyöräkilpailuissa.
Sodan jälkeen maa oli sisäisesti rikkinäinen, mutta järjestys kuitenkin säilyi. Näennäisestä eheytymisestä huolimatta yhteiskunta oli pitkään jakautunut kahtia, ja molemmat osapuolet tunsivat toisiaan kohtaan epäluuloa, katkeruutta ja kaunaa. Valkoiset olivat menettäneet sodassa 3 000 ja mielivaltaisen koston uhreina 1 600 ihmistä ja punaiset puolestaan 3 600 ja 8 400 ihmistä. Tämä vaikeutti kehitystä, mutta vähitellen luulot hälvenivät. Elintarvikepula koetteli koko kansakuntaa ja myös Brandtin perhettä. Kesällä 1918 Otto Brandt junior lähti etsimään ruokaa Orimattilan suunnalta, ja matkaan oli lähdettävä polkupyörällä kauppa- ja teollisuusministeriön kiellettyä heinäkuussa polttoainepulan vuoksi autoilla liikkumisen ilman erikoislupaa. Otto varasi matkaan kaksi päivää, ja onni oli myötä niin ruuan kuin yöpymispaikankin suhteen. Paluumatkalla hänellä oli repussaan parikymmentä kiloa jauhoja ja elintarvikkeita sekä toiset kaksikymmentä kiloa kiinnitettynä pyörään. Matka kotiin oli tehtävä reippaasti, sillä iltapäivällä kello 16.00 hänen piti olla jo matkalla laivalla kohti Norrkullaa. Viimeiset 20 kilometriä hän joutui kuitenkin taluttamaan pyöräänsä renkaan puhjettua niin pahasti, ettei pystynyt sitä korjaamaan. Kotiin pääsyään hänellä oli edessä juoksumatka kohti Helsinkiä, mutta tultuaan rantaan laiva viipotti jo parin sadan metrin päässä. Päättäväinen Otto ei antanut periksi vaan sai lainatuksi pitkien puheiden jälkeen soutuklubilta itselleen kanootin taivaan yhä synkistyessä. Soudettuaan 30 kilometriä vesisateessa hän pääsi perille yöllä kello yksi. Välillä hän ei ollut edes ehtinyt syödä, mutta Norrkullassa olikin silloin odottamassa muuan tyttö, josta myöhemmin tuli rouva Brandt.
Suomesta oli tulossa hyvää vauhtia kuningaskunta, mutta kun loppuvuodesta 1918 Saksan häviö maailmansodassa alkoi häämöttää, luopui kuninkaan virkaan valittu keisari Vilhelm II:n poika, Hessenin prinssi Friedrich Karl, hänelle tarjotusta kruunusta. Kunnallispolitiikassa totuteltiin elämään itsenäisessä maassa ja Oulunkylässä valittiin 1919 taajaväkisen yhdyskunnan 18-henkinen valtuusto, jonka johtoon nousi johtaja Otto Brandt. Valtuusto oli puoluejakaumaltaan täysin porvarillinen, mutta se oli itsestään selvää, koska vasemmistolaisilta oli riistetty kansalaisluottamus sisällissodan päätyttyä. Helsingin maalaiskunnan valtuusto ehdotti sille kuuluvien taajaväkisten yhdyskuntien, kuten Oulunkylän, liittämistä Helsinkiin, mutta Oulunkylän puuhamiehillä oli kuitenkin tavoitteena oman kunnan perustaminen. Tämän aatteen takaa löytyivät johtajat Otto Brandt ja Arwid Lind, rakennusmestari Edwin Udd, Åggelby svenska samskolanin rehtori Alex Lundström, merikapteeni A. G. Mannelin, kunnallispolitiikko Axel Lönngren, esittelijäsihteeri Richard Lindberg sekä kamreeri Väinö Kapari.
1920 Aktiebolaget Otto Brandt Osakeyhtiö muutti osoitteeseen Heikinkatu 3 (nykyisin Mannerheimintie), varasto ja korjaamo olivat Aleksaanterinkatu 17 A:ssa.
1921 Otto jr. saattoi Tyra Mattsonin avioliittoon ja he saivat ensimmäisen lapsensa, Tor Brandtin. Perheeseen syntyi myöhemmin kaksi tytärtä, Doris Britt-Marie (1924) ja Else-Maj Anna-Kristina (1931).
1922 Otto Johan Albin Brandt sai kaksi merkittävää mitalia hyvästä ja menestyksekkäästä työstä pohjoismaisen urheilun edistämiseksi. Monien töidensä ohella hän toimi erittäin aktiivisesti urheilujärjestöissä. Tämän lisäksi hänen intohimoihinsa kuului uusien suksien suunnittelu. Hänen kehittämänsä Ihanne-suksimalli oli kauan kilpasuksien edelläkävijä, ja yksi hänen malleistaan päätyi Venäjän viimeiseen tsaariperheeseen. Tämä suksipari myytiin vuonna 2011 Sothebysin huutokaupassa 60 000 dollarilla.
1922 Englantilaisten Norton-moottoripyörien edustus alkoi. Tähän aikaan Suomen moottoriajoneuvorekisterissä oli 1754 autoa ja 837 moottoripyörää.
1928 Aktiebolaget Otto Brandt Osakeyhtiö muutti Andreagatanille (nykyisin Lännrotinkatu), sillä tavaratalo Stockmann alkoi rakentaa laajennustaan Heikintorin tontilleen.
1929 Sekä kilpaveneilijänä että kilpamoottoripyöräilijänä tunnettu Otto Brandt jr. osallistui pari vuotta aikaisemmin perustettuun Päijänteen ympäriajoon voittaen kokonaiskilpailun (lisäksi jaettiin palkinnot soolo- ja sivuvaunulkuljettajille samoin kuin amatööreille ja liikeajajille).
Pula-ajaksi kutsuttu lama alkoi New Yorkin pörssiromahduksesta mustana tiistaina 29.10.1929.
1931 Ruotsalaisten Trim-perämoottorien myynti käynnistyi.
1934 Harley-Davidson-moottoripyörien maahantuonti aloitettiin. Otto Brandt jr. oli tullut tunnetuksi 21 vuotta kestäneen kilpamoottoripyöräilyuransa aikana hyvästä menestyksestään, mutta häntä oli myös usein vaivannut epäonni. Eläintarhan avauskilpailussa 1932 hän kaatui, samoin vuotta myöhemmin, kunnes vuoden 1934 kilpailu antoi viitteitä tulevasta Odon tullessa neljänneksi.
1935 Otto Johan Brandt kuoli perjantaina 26.7. ja Otto Brandt jr. siirtyi yrityksen johtoon. Samana vuonna hän voitti Eläintarhan ajot 42-vuotiaana veteraanikilpailijana.
Otto Brandt voitti Eläintarhanajossa C-luokan eli 500-kuutioisten lähdön 1935 ja tässä kuvassa hän kaartaa samalla radalla 1937.
Vähittäismyymälä avattiin osoitteeseen Fabianinkatu 12. Edustukseen kuuluivat Royal Endfield-, Harley Davidson- ja Rudge-moottoripyörät, joiden lisäksi myytiin Pilot-radioja ja Trim-perämmoottoreita. Korkeatasoisen palvelun ylläpitämiseksi Otto jr:n poika Tor toimi juoksupoikana noutaen lähimmistä tukkuliikkeistä asiakkaille tavaroita, joita ei omasta varastosta löytynyt.
1936 Yhtiön nimi muutettiin muotoon O.Y. Otto Brandt A.B.
1944 Sodan aikana lentokonemekaanikkona toiminut Tor Brandt vei Ullansa (os. Reims) vihille 12. helmikuuta vaatimattomissa oloissa morsiamen kotona Topeliuksenkadulla, sillä alunperin tilaisuutta varten varattu Saksalainen kirkko oli kärsinyt pahoin pommituksissa.
1947 Yli 30 vuotta kestänyt aktiivinen kilpaileminen moottoripyörällä päättyi Otto Brandt jr:n osalta Eläintarhan Vauhtikisoissa tapahtuneeseen onnettomuuteen. Ura lajin parissa kuitenkin jatkui, sillä hänet valittiin samana vuonna Suomen Moottoriliiton puheenjohtajaksi.
1950 Kokonaan koteloidut, 2,5-16-hevosvoimaiset Martin-perämoottorit tulivat myyntiin. Niiden edustus loppui vuosikymmenen puolessa välissä amerikkalaisen valmistajayrityksen keskittyessä avaruusteknologiaan.
1952 Helsingin olympialaisiin O.Y. Otto Brandt A.B. toi maahan neljä uutta Harley-Davidson -moottoripyörää poliiseille. Olympiahuuman myötä tuotiin maahan kaikkiaan 17 500 uutta moottoripyörää, kun vuotta aiemmin niitä oli tuotu ainoastaan 3 200.
1953 Oulunkylään nimettiin Otto Brandtin tie Oulunkylän perustajiin kuuluneen Otto Johan Albin Brandtin kunniaksi.
1955 Adler-moottoripyörät valloittavat Suomen. Muutto Fabianinkatu 10:een.
Fabianinkadun näyteikkunatunnelmaa v. 1956.
24. toukokuuta Radioamatööriseuran televisiokerho järjesti Suomen ensimmäisen julkisen televisiolähetyksen Teknillisen Korkeakoulun radiolaboratoriossa Helsingissä. Lähetyksen juonsi näyttelijä Lasse Pöysti.
1959 O.Y. Otto Brandt A.B. solmi sopimuksen Honda-moottoripyörien maahantuonnista Suomeen. Ensimmäisten Honda-mallipyörien tilaus. Paul Anka konsertoi Linnanmäellä 25 000 kuulijalle 18. elokuuta.
1960 Ensimmäiset Honda-mallipyörät saapuivat Suomeen, mm. CB92 Benly Super Sport 125. Otto Brandt oli yksi ensimmäisistä yrityksistä, jotka käynnistivät Honda-maahantuonnin Eurooppaan.
Myyntipäällikön toimeen tullut Seppo Valkama löysi Motor Cycle News -lehdestä v. 1959 pienen uutisen japanilaisista moottoripyöristä, jotka olivat tekstin mukaan erittäin nykyaikaisia ja varsin tehokkaita. Asia alkoi kiinnostaa erikoisesta valmistusmaasta ja oudosta Honda-nimestä huolimatta. Lyhyessä ajassa O.Y. Otto Brandt A.B:lla oli ollut monia epäonnistuneita moottoripyöräedustuksia, eikä tulevaisuus näyttänyt hyvältä. Adler oli ollut toimiva pyörä, mutta sen valmistus oli jo loppunut, joten uusia merkkejä oli etsittävä. Royal Endfield oli tulossa tiensä päähän, koska se ei ollut kovin laadukas pyörämerkki kampiakselivaurioiden vuoksi. Royalin heikkouksista huolimatta vanhan Rudge-kuljettajan Otto Brandtin mielipide uudesta Hondasta oli, että vain englantilaiset osaavat tehdä moottoripyöriä. Lopulta Seppo Valkama ja Otto Brandt ottivat kuitenkin yhteyttä Japanin suurlähetystöön, josta asia vietiin eteenpäin tehtaalle asti. Syksyllä saapui japanilaisvieras neuvottelemaan Fabianinkadun myymälään Honda-myynnistä, ja vierailuun olikin valmistauduttu huolella: neuvottelupäivän aikana yhtiön puhelimet soivat ennätyskiivaasti ennalta sovittujen soittopyyntöjen ansiosta. Neuvottelut japanilaisten myyntiedustajan kanssa johtivat siihen, että malliksi tilattiin kaksi pyörää. Tämä merkitsi sitä, että O.Y. Otto Brandt A.B. oli ensimmäinen Honda-maahantuoja Euroopassa.
Vuoden 1960 alussa tulivat maahan 125-kuutioinen CB 92 ja 305-kuutioinen C76, jotka esiteltiin ensi kertaa myöhemmin keväällä Eteläsataman Olympiaterminaalin moottoriurheilunäyttelyssä. Paikalle tullut yleisö, kuten kokeneet huippukuljettajat, loi epäilyttäviä katseita uutuuksiin, ja jopa alan lehdet epäilivät japanilaisten pyörien kestävyyttä. Hondan 125-kuutioinen CB 92 oli 15-hevosvoimaisena mullistava moottori, jonka maksimikierrosluku 10 500 rpm oli hämmästyttävän korkea. Hondan moottorissa oli tuplasti tehoa kilpailijoihin verrattuna, ja sen huippunopeus oli 135 km/h, kun jokunen vuosi aiemmin muunmerkkiset 350-kuutioiset saavuttivat ainoastaan 125 km/h. Suorituskykyisen moottorin lisäksi Hondissa olivat sähköstartit ja vilkkuvalot, joita ei ollut edes isommissa ja kalliimmissa pyörämerkeissä. Hondat olivat ehdottomasti näyttelyn mielenkiintoisimmat moottoripyörät.
Hondan moottorit kestivät kuitenkin särkymättä ja saivat epäilijöiden suut suppuun. Hondan kestävyysmainetta lisäsi Brandtilla työskennelleen Vidar Grönqvistin Fabianinkadun kellarissa rakentama CB 92, jolla hän osallistui Päijänteen ympäriajoon. Kukaan ei uskonut, että moinen kierroskone kestäisi rankan koitoksen, mutta niin vain Grönqvist voitti luokkansa. Honda CB 92 oli hienosti valmistettu moottori monine pienine yksityiskohtineen, joiden ansiosta Honda valloitti lopulta koko maailman. Se oli erilainen moottori: se oli suunniteltu käyntikierroksiltaan korkeakäyntiseksi eikä sillä siis ajettaisi perinteiseen tyyliin matalilla kierrosluvuilla. Moottorin luonteesta kertoo lainaus Honda C-92- ja Honda CB 92 -käyttöohjekirjasta:
”Sisäänajon tarkoitus on hillityllä ajotavalla lisätä ja varmistaa moottorin pitkä käyttöikä. Sisäänajomatka on 1 000 km ja tänä aikana on huolehdittava ehdottomasti, että tässä selostuksessa mainittuja tavalliseen ajoon annettuja vaihtamisnopeuksia noudatetaan. Honda moottoripyörien moottorit on suunniteltu ja rakennettu toimimaan suuremmilla kierrosluvuilla kuin monet muut moottorit ja tarkoitus on, että näitä kierroksia myös käytetään. Sisäänajon aikana ei nopeutta 70 km/t saa ylittää kuin hetkellisesti, näin ollen IV vaihteen käyttö jää hyvin vähäiseksi. Sisäänajon aikana ei pyörällä saa kuljettaa suurempia kuormia tai muita henkilöitä. Moottoria ei saa kuormittaa ylämäkeä noustessa niin että nopeus = kierrosluku laskee vaan on välittömästi vaihdettava pienemmälle vaihteelle. Muistakaa pienet kierrosluvut rasittavat moottoria, välttäkää niitä. Moottoria on lämmitettävä noin 5 minuuttia ennen liikkeelle lähtöä ja noudattakaa annettuja päivittäisiä ja ajoittaisia huolto- ja hoito-ohjeita”.
1961 Kuuden mallin Honda-moottoripyörävalikoima maahantuontiohjelmassa. Neuvostoliitto teki maailman ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon 12. huhtikuuta, kun Juri Gagarin kiersi maan kerran Vostok 1-aluksella.
1963 Nelitahtimoottorilla varustettujen Honda-generaattorien maahantuonti aloitettiiin 40 W:n E40-mallilla.
1964 Honda GB30 -perämoottoreiden ja ensimmäisten paikallismoottoreiden maahantuonti aloitettiin.
1965 Kolme Honda S 600 -urheiluautoa ja ensimmäinen nelitahtinen CB450 -moottoripyörä tuotiin Suomeen.
1966 Super Sport CB125 -moottoripyörä ja pikkupyöräinen, legendaksi muodostunut Honda Monkey Z50 tulivat maahan ensimmäistä kertaa.
1969 Legendaarinen Honda CB750 -moottoripyörä "Tuutti" mullistaa moottoripyörämarkkinat. Heinäkuun 20. päivänä yhdysvallat teki ensimmäisen miehitetyn kuulennon, kun Apollo 11 laskeutui Kuun pinnalle ja Neil Armstrongista tuli ensimmäinen Kuun pinnalla kävellyt ihminen.
1970 Kolmipyöräinen Honda ATC90 -mönkijä aloitti täysin uusien kulkuneuvojen maailmanvalloituksen myös Suomessa. Samana vuonna myyntiin tuli uusi kevytmoottoripyörä Honda ST70 ”Dax”.
1971 Moottoripyörien kääntyi rajuun kasvuun. Suomessa myytiin lähes 5 000 pyörää. Otto Brandt jr. siirtyi eläkkeelle. Hänen poikansa Tor Brandt aloitti yhtiön toimitusjohtajana. Moottoripyöräilyn hulluina vuosina 1971-1973 O.Y. Otto Brandt A.B. myi yli 4 000 uutta Honda-moottoripyörää vuodessa.
1972 Nelitahtinen, kaksisylinterinen, nestejäähdytteinen Honda B75-perämoottori tuli markkinoille. Honda CB500 Four -moottoripyörän myynti aloitettiin.
1974 Suomalaisen moottoriurheilun suurhahmo ja moottoripyöräilyn Grand Old Man Otto Brandt jr. nukkui pois 80-vuotiaana helmikuun 17. päivänä. Samana vuonna syntyi Tor Brandtin vanhemman pojan Stefanin ensimmäinen lapsi, poika Otto. Yhtiö muutti osoitteeseen Eteläranta 14. Lähi-Idästä alkanut öljykriisi koetteli maailmaa, jonka talous oli kovilla, ja Suomessakin ryhdyttiin suuriin energiansäästötoimenpiteisiin.
1975 Honda Gold Wing luo maineen luksusmoottoripyörille. Ensimmäiset kaksitahtiset Honda-motocrosspyörät tulivat markkinoille. Honda Monkey tyyppikatsastettiin mopoksi, ja se loi mopoiluun aivan uuden trendin.
1978 O.Y. Otto Brandt A.B. muutti ensimmäistä kertaa Helsingin keskustan ulkopuolelle Pulttitielle Roihupellon teollisuusalueelle. Suomessa elettiin niukkoja aikoja, ja työttömyys oli korkealla. viennin elvyttämiseksi markka devalvoitiin kolmannen kerran vuoden sisällä maaliskuussa 1978. Edellisellä kerralla devalvaatio oli ollut huikeat 31prosenttia. Ensimmäiset pakolaiset vietnamista otettiin vastaan.
1979 Yhtiöön perustettiin koneosasto, jonka vetäjäksi tuli Tor Brandtin vanhin poika, 34-vuotias Stefan Brandt.
Elämä maaseudulla muuttui koneistumisen myötä, ja se merkitsi sekä tehokkuuden lisääntymistä että työvoiman vähenemistä. Maataloustuotteista ei ollut pulaa vaan ylitarjontaa, ja niiden markkinointi kävi kalliiksi. Vuosikymmenen loppupuolella säädettiin pellonvarauslaki, joka antoi mahdollisuuden paketoida pellot ja jättää ne viljelemättä korvausta vastaan. Myös lypsylehmistä maksettiin teurastuspalkkio. Tämä johti maaseudun autioitumiseen ihmisten muuttaessa Etelä-Suomen asutuskeskuksiin tai töitä etsimään Ruotsiin. Maaltapako oli alkanut jo 1950-luvulla, ja kaiken kaikkiaan lähes 300 000 ihmistä muutti Uudellemaalle ja saman verran Pohjanlahden toiselle puolelle Ruotsiin. Maaseudulla koulu- ja lakkautettiin, postit sulkivat ovensa, kauppiailla ei ollut enää asiakkaita, raitit hiljenivät yksi toisensa jälkeen ja kylät kuihtuivat. Maalle jäivät ikääntyvät ihmiset odottamaan eläkevuosiaan tehden töitä niin kauan kuin jaksoivat. Vanhuksille maailman muuttuminen otti koville, eikä tilannetta helpottanut lainkaan vuoden 1963 alun markan uudistaminen: uusi markka vastasi entistä 100:aa markkaa, ja se jaettiin sataan penniin. Yhdellä pennillä sai ostettua pennin Nalle-karkin, joka oli maksanut aiemmin yhden markan. Vanhan rahan perästä pudotetut kaksi nollaa ja uudet pennit saivat vanhemman väestön ajattelemaan, että he olivat köyhtyneet.
Moottoripyörien myynti oli ollut vilkasta olympiavuoden jälkeen ja jatkui vilkkaana vielä 1960-luvun alkupuolelle. Vuosittain oli rekisteröity yli 10 000 uutta pyörää ja huippuvuonna 1957 ylitettiin 21 000 kappaleen raja. Parhaimillaan moottoripyöriä oli rekisterissä vuonna 1961, yli 110 000 yksilöä. O.Y. Otto Brandt A.B:n vahvuus oli Honda, jota ei tarvinnut markkinoida. Ne pyörät, jotka olivat matkalla Suomeen, oli miltei jokainen myyty jo kahteen kertaan joko maahantuojalla tai viimeistään jälleenmyyjällä. Moottoripyöräkauppa kävi vilkkaasti aina vuoteen 1963 asti, jolloin yhä useammat alkoivat haluta auton omistajiksi. Muutamassa vuodessa moottoripyörien myynti väheni alle viidentuhannen, ja v. 1968 rekisteröitiin enää 2 701 uutta moottoripyörää. Samalla moni tuttu ja kuuluisa merkki poistui maahantuojien listoilta.
Suomen ensimmäinen moottoripyöränäyttelyn järjesti vuoden 1969 keväällä Fabianinkadulla Adlonin talossa Moottoripyörien Tuontikauppiaat -yhdistys. Yhdistys oli perustettu yli 20 vuotta aiemmin helpottamaan maahantuojien yhtiesten tuontilisenssien anomista, mutta vasta nyt tehtiin ensimmäinen yhteinen ponnistus näyttelytoiminnan eteen. Avajaishetkellä paikalle ilmestyi yllättäen poliisinviranomainen ilmoittamaan, ettei tilaisuudelle ole haettu näyttelyn pitämiseen vaadittavaa huvilupaa. Samaan henegnvetoon hän kertoi kuitenkin ystävälliseen sävyyn, että sellainen on jo valmiiksi kirjoitettu Helenankadun poliisilaitoksella ja pitäisi vain lunastaa sieltä. Adlonin näyttelyssä ei ollut vielä esillä Hondan CB 750 -mallia, joka oli hämmästyttänyt koko moottoripyöräilevän maailman ensiesittelyssään Tokyo Motor Show’ssa lokakuussa 1968. Ensimmäinen 4-sylinterinen, 67-hevoivoimainen ja yli 200 km/h kulkeva CB 750 saapui Suomeen loppukesästä 1969. Jos Honda CB 750:n tulo oli suuri uutinen suomalaisille moottoripyöräilijöille, niin vielä suurempi koettiin 21. heinäkuuta klo 2.56, kun Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle 500 miljoonan ihmisen seuratessa tapahtumia television välityksellä.
Meritullinkadun kiireinen korjaamo oli kielellisesti hyvin kansainvälinen paikka. Asentajat puhuivat suomea, mutta korjaamojohto käytti ruotsia ja ulkomaanpuheluiden vuoksi myös englanti oli hyvin kuuluvasti esillä huonojenyhteyksien vuoksi. Pyörämalleista puhuttaessa johto käytti niiden tarkkoja kuutiolukuja, kuten Honda CB 450 oli 444-kuutioisena mallia fyrafyrafyra tai fourfourfour. Näitä aikansa kuunneltuaan ainoastaan savon kieltä hallinnut asentaja Martti Pyykkö kehitti omaa huumorikieltään ja uuden CB 750:n ilmestyttyä pihaan hän risti pyörän sen tarkkaa kuutiotilavuutta ajattelematta tyypiksi ”seventtivörttifemttituutti”. Lieneekö silloisella 75 penniä maksaneella jäätelötuutilla ollut vaikutusta 750-kuutioisen 4-pakoputkisen moottoripyörän nimilyhenteen loppuosan keksimiseen? Kun Tekniikan Maailman toimittaja Tapio Sundell saapui noutamaan pyörää koeajoon, kyseli Pyykkö, että sitä ”tuuttiako” tulit noutamaan. Suomen ensimmäinen Tuutti rekisteröitiin Bengt Haikolan nimiin marraskuussa 1969 hänen syntymäpäivänään, ja liikkeen koeajopyörän, joka oli ns. jenkkimallia, osti myöhemmin Brandtilla työskennellyt Hasse Dahlberg. Nämä kaksi pyörää edustivat esituotantopyöriä, joiden moottorien lohkot oli valettu hiekkamuotteihin ja olivat siksi karheat ja maalaamattomat.
1980-luvun alku oli Suomessa kansainvälistymisen aikaa. Yhdysvaltoihin aukenivat suorat puhelinyhteydet, kun Suomenlahden eteläpuolelle Viroon puhelut jouduttiin yhä tilaamaan, vaikka kaapeleita oli vedetty Neuvostoliittoon kuuluneeseen Tallinnaan vuoden 1980 Moskovan olympialaisten vuoksi. Helsingissä alkoi liikennöidä maailman lyhin metro varsin sekavissa tunnelmissa, ja sen valmistumiseen liittyi talousepäselvyyksiä. Suomi siirtyi Euroopan viimeisimpinä maina kesäajan käyttöön, joten maaliskuussa 1981 siirrettiin kellon viisareita tunnilla lähemmäksi kesää.
Yleisöä sykähdytti elokuvateattereissa v. 1982 sympaattinen E.T.-avaruusolio, jonka maanpäälliset kaverit, lapset, liikkuivat vinhaa vauhtia Kuwahara-polkupyörillään. Kymmenen vuotta myöhemmin E.T.-elokuvan Kuwahara-pyörät olivat merkittävässä osassa Oy Brandt Ab:n kamppaillessa laman kourissa.
Vuodesta 1964 ratamoottoripyöräilyn MM-näyttämönä toimineella Imatran katuradalla olivat vauhdit kasvaneet vaarallisen suuriksi, ja sivuvaunukuljettaja Jock Taylor menehtyi sateen liukastamalla radalla 1982. Imatran ajojen viimeinen GP-luokkien kilpailu oli käyty, ja lopullisesti moottorit vaikenivat Vuoksen rannalla 1986. Hondalle Imatran ajot olivat kuitenkin merkittävä virstanpylväs, sillä merkki saavutti historiansa ainoan sivuvaunuluokan MM-osakilpailuvoiton siellä v. 1973. Tuolloin Kalevi Rahko ajoi voittoon 500-kuutioisella Team Otto Brandt Hondalla Kari Laatikaisen kanssa.
Puolivälissä 1980-lukua tulivat radiokanaville ensimmäiset kaupalliset paikallisradiot, jotka pakottivat myös Yleisradion muokkaamaan ohjelmiaan. ”Näin meillä naapurissa” -tyyppiset punalasein Neuvostoliitosta kertovat viikko-ohjelmat tulivat tiensä päähän. Samoin monikansalliset taivaskanavat saapuivat suomalaisten ulottuville. Hernekeitto ja karjalanpaisti saivat vähitellen tehdä tilaa pizza-ravintoloiden tuotteille, ja kiireiset kotiäidit valmistivat ateriat hetkessä mikroaaltouunissa. Honda oli ollut perinteinen moottoripyörien ykkösmerkki Suomessa, mutta 1980-luvun alkupuolella moottoripyöräkaupan vilkastuessa Suzuki onnistui nousemaan rekisteröintitilastojen kärkeen onnistuneen malliston ja hinnoittelun ansiosta. Tästä hurmaantuneena ja pilke silmäkulmassa Suzukin tuotepäällikkö Harri Nyholm valmistutti ulkomailta ideoituja tarroja, joissa luki: I ́d rather eat VORMS than ride a HONDA (syön mieluummin matoja kuin ajan Hondalla). Kun huhu kilpailijan mainonnasta kantautui Oy Otto Brandt Ab:lle, oli tulitikkuaskin kokoinen tarra kasvanut jo pakettiauton kylkimainokseksi. Päitä vaadittiin vadille ja miehiä eroamaan moisesta mainoskampanjasta. Asioiden selvittyä oli hymyn aika, varsinkin kun tarrassa mato oli kirjoitettu väärin yksinkertaisella v:llä. Kymmenen vuotta myöhemmin v. 1992, kun Harri Nyholm tuli Hondan markkinointipäällikön tehtäviin Brandtille, oli edessä muistutus madoista ja niiden syömislupauksista.
1982 O.Y. Otto Brandt A.B. laajeni konserniksi yhtiön ostaessa Kolmeks Oy:n teollisuusryhmän ensimmäiseksi yritykseksi.
1983 Otto Brandtin koneosasto aloitti Honda-lumilinkojen maahantuonnin.
1984 Tor Brandt vetäytyi eläkkeelle kehitettyään reilussa kymmenessä vuodessa muutaman hengen yrityksestä konsernin, jonka palveluksessa oli yli 200 henkilöä. Stefan Brandt nimitettiin toimitusjohtajaksi. Samana vuonna hän avioitui Carina Wolfin kanssa, josta tuli myöhemmin, vuonna 1992 yhtiöön perustetun tiedotus- ja mainososaston, SP-osaston vetäjä.
1985 Tuontiohjelma laajeni Honda-puutarhakoneilla, -generaattoreilla ja -pumpuilla. Muutto omaan kiinteistöön Vantaan Tuupakantielle. Tor Brandt luovutti yhtiön pojilleen Stefanille ja Tomille.
Honda Power Products -tuotteet esillä Tuupakan kiinteistön pihalla v. 1986.
1986 Teollisuusryhmän laajentuessa Tom Brandt tuli yhtiön palvelukseen konsernin puheenjohtajaksi ja teollisuusryhmän vetäjäksi. Matkamoottoripyöräilyn legenda Honda VFR750 ja ensimmäinen nelipyöräinen mönkijä Honda TRX350 aloittivat menstystarinansa Suomen markkinoilla. Stefan Brandtin ensmmäinen tytär syntyi, ja sai nimekseen Stefanie.
1987 Honda CBR600- ja CBR1000-moottoripyörät sekä aavikkorallien moninkertainen voittaja Honda XL600 Transalp tulivat Suomeen. Ensimmäinen 15-hevosvoimainen nelitahtiperämoottori Honda BF15 tuli myyntiin.
1988 Yrityksen nimi muutettiin muotoon Oy Brandt Ab. Stefan Brandtin nuorempi tytär Jessica syntyi.
1989 Kuwahara-polkupyörien ja muiden polkupyörien edustus Brandtille.
1991 Honda BF45 -perämoottorit aloittavat nelitahtitekniikan varsinaisen menestystarinan ja uuden aikakauden moottoriveneilyssä.
1994 Polaris-moottorikelkkojen ja -mönkijöiden maahantuonti aloitettiin.
1996 Bike World Vantaan toiminta käynnistyi.
1997 Pietariin perustettiin Brandt Ltd. hoitamaan Honda- ja Polaris-tuotteiden maahantuontia Venäjälle.
1998 Konserni jaettiin kahteen ryhmään: teollisuusryhmään (Brandt Group LTD) ja kulutustavararyhmään, jonka nimeksi otetaan takaisin Oy Otto Brandt Ab.
2000 Bike & Boat World As avasi ovensa Tallinnassa.
2002 Brandt-konserniin ostettiin Sportstyle Oy ja veneiden vähittäismyyjä Helsingin Bella Marina Oy.
2003 Polaris-liiketoimintaa varten perustettiin Brandt-Polaris Oy. Bike World Helsinki aloitti toimintansa Lauttasaaressa. Polkupyöräliiketoiminta sekä Brandt Ltd. myytiin.
2004 Helsingin Bella Marina Oy myytiin. Konsernin liikevaihto oli 82 miljoonaa euroa ja tulos ennätyksellinen.
2005 Yritys täytti 100 vuotta. Suomen suurin venevalmistaja Terhi siirtyi Otto Brandtin omistukseen. Yhteistyö uuden venemerkin, AMT-veneiden kanssa käynnistyi.
Vuonna 2005 järjestetyillä moottoripyörämessuilla Helsingin messukeskuksessa Otto Brandtilla oli oma historiikkioasto. Samana vuonna julkaistiin Otto Brandtin tie -niminen kirja, joka äänestettiin myös vuoden urheilukirjaksi.
Bike World Espoo avattiin Suomenojallle.
Tor Brandt menehtyi 85-vuoden ikäisenä.
2009 Sea Star -veneiden valmistus siirtyi Otto Brandt -konsernille.
Konserniin ostettiin Silver-veneet.
Honda-moottoriyörien maahantuontisopimuksen tekemisestä kulunut 50 vuotta.
2010 Konserniin perustettiin TerhiTec Oy, jonka tuotevalikoima koostuu Sea Star-, Silver- ja Terhi-venemallistoista.
Syyskuussa omistajasuvun viides polvi, Stefan Brandtin ja Carina Wolff-Brandtin vanhin tytär Stefanie Brandt aloitti vakituisen työskentelyn konsernin palveluksessa mainososaston päällikkönä kuten äitinsäkin vuonna 1992. Tätä ennen Stefanie oli työskennellyt kesäapulaisena ja opiskelujen ohessa usean vuoden ajan yhtiön eri osastoilla.
2010 Yanmar edustus siirtyy Brandtille.
2012 Helmikuussa valmistui 200 000:nes Terhi-vene Terhi 400.
2012 Europower edustus siirtyi Brandtille.
2014 Boschin ammattilaispuutarhatuotteet siirtyvät Brandtille.
2014 Red Machinen tuotannon aloittaminen.
2015 Otto Brandtin omistajaperheeseen syntyy viidettä sukupolvea edustava Cléo Brandt.
2015 Otto Brandt täytti 110 vuotta.
2016 Piaggio Groupin tuotteet siirtyvät Brandtille.
2017 Otto Brandt myi Polaris liiketoiminnan.
2017 Otto Brandtin omistajaperheeseen syntyy viidettä sukupolvea edustava Cassandra Brandt.
2018 Boschin ammattilaispuutarhatuotteet siirtyvät pois Brandtilta.
2020 Piaggio Groupin tuotteet siirtyvät pois Brandtilta.
2018 Bike & Boat World aloittaa Alukin-alumiiniveneiden maahantuonnin ja myynnin.
2018 Yanmar edustus siirtyi pois Brandtilta.
2019 Niu-sähköskoottereiden ja -potkulautojen edustus Brandtille.
2019 Cramer-pienkoneiden edustus Brandtille.
2020 Honda-edustus Brandtilla 60 vuotta.
2020 Otto Brandt täytti 115 vuotta.
2020 Segway Powersports -mönkijöiden edustus Brandtille.
2021 Coopop-sähköskoottereiden edustus Brandtille.
2021 Otto Brandt ostaa Freja Marin Oy:n osakekannan ja näin TG-hyttiveneet siirtyvät Otto Brandtin portfolioon.
2021 Otto Brandt ostaa Kiinteistöosakeyhtiö Krossinriun Kaarinasta Bike & Boat World:n Turun uudeksi toimipisteeksi.
2021 Silver-veneet täytti 30 vuotta.
2022 Otto Brandt ostaa Fenix Marin Oy:n osakekannan ja laajentaa veneiden monimerkkivalmistajaksi.
2022 Terhi-veneet täytti 50 vuotta.
